Takahuonevilkaisu Tahtoon kehitykseen ja Lapin luontoon
Kirjoittanut Marja Kontiainen
Hääaiheiden keskelle takahuonevilkaisu siihen, missä mennään nyt. Noin fyysisesti ja maisemien puolelta. Siis me Tahtoon perustajat.
Tahtoota on kehitetty vähän siellä ja täällä. Aloitimme projektin Australiassa kesken häämatkan, kun tuli tarve pitää lomaa reissaamisesta. Viime kevään Suomeen paluun jälkeen on töitä tehty taukoamatta. Paikka vain on vaihtunut säännöllisin väliajoin.
Tahtoon Instagramkuvia vilkaisemalla näkee, että nykyinen asemapaikkamme sijaitsee pohjoisessa, lumen, pakkasen ja revontulten keskellä.
Tai no todellisuudessa tietokoneiden keskellä ja neljän seinän sisällä. Täälläkin suurin osa päivästä kuluu näyttöä tuijotellen, koska muuten Tahtoota ei saada koskaan valmiiksi.
Ikkunoita toki on ja niistä näkee läpi, mutta päivät ovat lyhyitä. Suurimman osan aikaa ruuduista tuijottaa takaisin vain pimeys. Kaamos väistyi viime viikolla ja päivän pituus on edelleen huimat 3 tuntia.
Tahtoon lisäksi päivät ovat olleet täynnä muitakin töitä. Nimittäin lumitöitä. Lumikola on käynyt yhtä tutuksi kuin läppäri. Parhaimmillaan mökkitien auki pitämiseen on kulunut 2,5 tuntia. Per päivä. Meiltä molemmilta. Useimmiten on selvitty vähän vähemmällä, ja onneksi ihan joka päivä ei lunta ole tullut.
Kaamoksen loppua juhliaksemme lähdimme alkuviikosta tunturiin toivottamaan aurinkoa tervetulleeksi. Edellisen kerran näimme rakkaan valopallon marraskuussa ennen tänne tuloa.
Silloin tällöin luonto on saanut meidät houkuteltua pois häiden maailmasta, mitä seuraavat kuvat todistavat. Maailman kauneus on pysäyttävää. Ajatus talvihäistä ei tunnu näissä maisemissa ja revontulten välkkeessä yhtään huonolta idealta.
Ainut harmitus Lapin leirissä on se, että emme pääse osallistumaan tämän kevään häämessukavalkaadiin paikan päällä. Kuva- ja videomateriaali tulee koluttua sitäkin tarkemmin.
Eikä tänne vielä muutettu ole, joten kohta on edessä paluu eteläisemmille leveyspiireille.
Valokuvat: Ilari Patrikka