Yksien hääjuhlien onnistumiset ja epäonnistumiset

31. elokuu 2019

Keramiikkahääpäivämme oli ja meni, mutta onneksi aina on mainio hetki muistella vähän, mistä kaikki sai alkunsa. Päällimmäisenä mielessäni on pelkkää vaaleanpunaista hattaraa, koska häämme sujuivat niin paljon paremmin kuin uskalsin ennakkoon odottaa. Mutta kuten lähes aina, ihan jokainen yksityiskohta ei näissäkään juhlissa sujunut täysin suunnitelmien mukaan.

Hääpotretti hääparista laiturilla nojailemassa kauniissa kesäpäivässä

Koostin tähän postaukseen muutaman vuoden perspektiivillä ne asiat, jotka onnistuivat häissämme erityisen hyvin ja joihin jollain tavalla pystyimme itse vaikuttamaan. Lisäksi hehkutusta tasapainottamaan muutamia seikkoja, jotka eivät menneet ihan niin kuin piti. Siis asioita, joita tulevien hääparien ei mielestäni kannata toistaa.

Kaikki postauksen kuvat ovat häävalokuvaajamme Lauri Hytin ottamia.

Häiden ohjelmat

Yksi onnistumisista oli ehdottomasti häiden ohjelma. Sitä oli sopivasti, mutta ei liikaa. Se sopi vieraidemme ja häidemme luonteeseen. Se rikkoi alussa jäätä ja loi oikean tunnelman heti kättelyssä koko päivälle.

Ketään ei nolattu. Kaikki halukkaat pääsivät osallistumaan. Siinä oli sopivasti perinteitä ja sopivasti meidän hääparin näköisiä hulluja juttuja. Ennen kuin vieraat ehtivät kyllästyä tapahtui taas jotain. Päivä ei ollut kuitenkaan liian täyteen tungettu, vaan ohjelma vei juhlaa mukavasti eteenpäin.

Eniten kommentteja ja kiitosta kuulimme häiden jälkeen juhlien tunnelmasta. Varmasti moni asia yhdessä oli luomassa rentoa ja iloista tunnelmaa, mutta mielestäni tärkein tunnelmantekijöistä oli kuitenkin häiden ohjelma.

Itse ohjelmat ansaitsevat vielä kokonaan oman postauksensa, sillä niitä oli yllättävän paljon näin jälkikäteen miettien. Ainakin jos laskee kaiken lähtien perinteisistä häävalssista ja puheista ei niin perinteisiin numeroihin. Se on kuitenkin toinen tarina. Lisäksi moni meidän häissä toiminut juttu ei suoraan toimisi muissa juhlissa, koska ohjelma kannattaa suunnitella niin hääpari kuin vieraatkin mielessä.

Häiden salatehtävät onnistuivat yli odotusten. Vain yksi juomalaulu jäi laulamatta, koska sopivan laulun valinta osoittautui liian vaikeaksi.

Siitä päästäänkin toiseen kohtaan, jonka lasken onnistumiseksi. Nimittäin häiden koko ja häävieraat.

Rajattu vieraslista = Sopivan kokoiset häät

Usein hääpareille eniten kipuilua juhlissa aiheuttava asia on vieraslista. Enää ei automaattisesti kutsuta kaikkia tuttuja, vaan usein juhlitaan rajatummalla porukalla. Mutta mitä pienempiä häitä ihmiset haluavat järjestää, sitä useampi sukulainen ja tuttu jää ilman kutsua.

Eipä se vieraslista meilläkään syntynyt ihan suoraviivaisesti. Aluksi päätimme järjestää pienet, max. kolmenkymmenen hengen häät. Muutamia päiviä pähkäiltyämme oli vieraslistamme jo liki tuplaantunut. Lisäksi olisimme helposti voineet tuplata listan vielä siitäkin.

Päädyimme kuitenkin Suomen mittakaavassa keskikokoisiin häihin, mikä oli monesta näkökulmasta ihana juttu.

Pienempi määrä vieraita loi nimittäin oman tunnelmansa. Se oli välitön ja lämmin. Kukaan ei todennäköisesti ollut mukana velvollisuudesta ja kaikilla näytti olevan hyvä fiilis.

Rajatun vierasmäärän ansiosta ehdimme vaihtaa kaikkien kanssa ainakin muutaman sanan. Samalla kutsutut olivat sellaisia, jotka tunsivat meidät tai ainakin toisen meistä myös muualta kuin sukujuhlista.

Vihkimisen jälkeen nautittiin tervetulomaljoista ja pienistä cocktailherkuista

Se on fakta, että suurempi määrä vieraita olisi muuttanut häät toisiksi. Ei välttämättä yhtään huonommiksi mutta erilaisiksi. Itseasiassa aina silloin tällöin mietin, että mitä jos sittenkin olisimme kutsuneet molempien koko suvut paikalle… Jos voisi pitää kahdet häät ja jos budjetti olisi rajaton, niin sitten olisin halunnut molemmat!

Olen kuitenkin edelleen tosi tyytyväinen, että päädyimme pienempiin juhliin. Se oli häidemme tyylin ja juhlapaikkamme koon huomioon ottaen se oikea vaihtoehto!

Yhteinen pöytä kaason ja bestmanien kanssa

Meillä ei ollut hääparin omaa pöytää vaan istuimme kaason ja bestmanien ja heidän puolisoidensa kanssa yhteisessä pöydässä. Se oli loistojuttu. Saimme patsastella kahdestaan vieraiden edessä vihkimisen ja häävalssin aikana, ja se oli meille tarpeeksi.

Ruokailu ja puheet oli mahtava jakaa läheisten kanssa. Samalla oli helppo kommunikoida seremoniamestarina toimineen bestmanin kanssa. Muiden vieraiden pöytien luona kävimme pyörähtelemässä aina sopivan hetken tullen, eikä pöydissä kuitenkaan istuttu koko iltaa.

Häävalokuvaajan valinta

Halusimme mahtavia kuvia häistä ja sen myös saimme. Dokumentaarinen kuvaus koko päiväksi oli selvä alusta saakka. Kuvaajan valinta jäi mieheni harteille, joka itsekin hääkuvajaana toimineena tiesi, mitä halusi. Olimme melko myöhään liikkeellä, mutta onneksemme Lauri Hytillä oli hääpäivämme vielä vapaana.

Kuvaajan valinta on tärkeä juttu. Ei pelkästään sen vuoksi, että kuvat ja videot ovat puolison ja sormuksen lisäksi se, mitä hääpäivästä jää konkreettisesti käsiin. Vaan erityisesti siksi, että kuvaajan kanssa vietetään todella paljon aikaa. On itse asiassa aika olennaista, että kuvaajan kanssa synkkaa.

Meillä valokuvaaja oli seuraamassa läheltä koko aamupäivän valmisteluja. Siihen kun lisää vielä parin tunnin hääpotrettisession, niin oikeastaan jaoimme lähes puolet hääpäivästämme valokuvaajamme kanssa. Häävalokuvaajan valinta on siis lähes yhtä tärkeä kuin puolison 😉

Valokuvaaja tallensi häämekon viimeistelyb, kun hääpuvun vyö päädyttiin kaason kanssa yhteistuumin ompelemaan kiinni

Entäs ne ei niin täydellisesti sujuneet kohdat?

Viimeisen viikon härdelli

Me emme tosiaankaan tehneet kaikkea ajoissa, vaan aika yleiseen tapaan viimeinen viikko ennen häitä oli yhtä juoksemista paikasta toiseen ja todo-listojen läpikäyntiä. Ennakoimattomia tehtäviä, kuten juhlapaikkamme lämminvesijärjestelmään perehtymistä, ilmeni ihan viime metreille saakka. Ilman useita apukäsiä kaikkea ei olisi millään saatu valmiiksi ajoissa. Hätiin astuivat niin perhe kuin ystävätkin.

Jos järjestäisin häät uudelleen, tahtoisen tehdä asiat toisin. Koko edellinen viikko saisi olla vapaata töistä. Luultavasti palkkaisin myös hääsuunnittelijan, joka olisi vastuussa kokonaisuudesta. Nimittäin sen tiedän, että jos järjestäisin mieheni kanssa uudestaan häät, ei tilanne olisi yhtään ensimmäistä kertaa parempi ilman ulkopuolista apua.

Hääjuomien riittävyys

Joissain juhlissa on ongelmana tarjottavien vähyys ja jopa kesken loppuminen. Meillä oli aivan toisinpäin. Olimme hankkineet juhlia varten aivan järjettömän paljon liikaa juotavaa. Jos muistan oikein meillä oli varattuna vajaa 20 annosta alkoholia per aikuinen. Ja siihen lukuun oli laskettu ihan kaikki vieraat mukaan lukien muutama raskaana ollut ja useat kuskeina toimineet. Ei siis ihme, että juomista jäi yli kaksi kolmasosaa juomatta.

Kyse ei ollut edes pelkästä virhearvioinnista, vaan enemmänkin liian laajasta tarjonnasta. Meillä oli ruokaviinien ja oluiden lisäksi erillinen drinkkibaari ja toisaalta yhdessä huoneessa viskinurkkaus. Molemmissa oli niin paljon vaihtoehtoja, että oli jo etukäteen selvä, ettei juomat tulisi loppumaan kesken. Toki niitä puna- ja valkoviinejäkin oli varattu reilusti. Tämän voi laskea täysin sulhasen syyksi, hän kun on nuoruudessaan työskennellyt useamman vuoden baarimestarina ja halusi toteuttaa juomatarjoilun sen mukaisesti.

Viski- ja sikaritarjoilu

Sinänsä vahinko ei ollut ollenkaan niin vakava, koska saimme pidettyä oikein mainiot jälkipippalot häissä mukana olleiden ystävien lisäksi kaikille muillekin kavereille. Viimeiset viskit taidettiin tosin tuhota vasta viime vuonna, eli kolme vuotta häiden jälkeen. Summa summarum: vähemmälläkin olisi selvinnyt. Jos haluat tehdä toisin, kannattaa lukea vinkit juomien laskentaan aiemmasta postauksesta.

Juomatarjoiluihin liittyi myös toinen moka, joka oli ehkä enemmän kommunikointiongelma kuin mikään muu. Alkumaljojen aikaan sulhaselle tultiin kuiskuttelemaan tarjoilijoiden puolesta, että kuohuva taitaa loppua kesken. Asia selvisi nopeasti, kun tajusimme, että tarjoilijoilta oli jäänyt huomaamatta, että loput kuohuviinit olivat vielä laatikoissa kylmiön hyllyllä.

Samoissa juhlissa voi siis näemmä tapahtua sekä juomien loppumista että liikatarjontaa.

Unohdetut kiitoskortit

Noin kuukausi häiden jälkeen, juuri kun olimme lähdössä häämatkallemme, saimme ihanat valokuvat juhlista. Vieläkin muistelen hymyillen, kuinka selasimme niitä tuoreena avioparina Tukholman lentokentällä.

Koostimme parhaista otoksista gallerian nettiin ja lähetimme linkin kaikille vieraille, joten kaikki muutkin pääsivät vilkuilemaan valokuvaajan teoksia. (En muuten enää muista, mitä kautta kuvat lähetettiin, kun Tahtoota ei vielä ollut, mutta nyt tämäkin onnistuu Tahtoon uudella Hääkuvat-ominaisuudella!)

Jotain kuitenkin unohtui. Nimittäin kiitoskorttien lähettäminen! Hieman nolottaa myöntää, mutta emme tähän päivään mennessä ole saaneet lähetettyä yhtään kiitoskorttia.

Emme myöskään ole saaneet tulostettua yhtään kuvaa itsellemme tai tehtyä ajatuksissa ollutta kuvakirjaa häistämme. Kuvia on kyllä katseltu säännöllisesti, kun Tahtoon ansiosta häät ovat koko ajan mielessä. Silti kaipaan jotain konkreettista ja näkyvää muistoksi.

Onneksi kaikki kuvat ovat kyllä visusti tallessa useammalla varmuuskopiolla, joten ehkä vielä jonakin päivänä. Tosin kiitoskortteja tuskin kehtaamme enää lähettää.

Mitä mieltä olette: voiko kiitoskortin lähettää vielä neljä vuotta häiden jälkeen vai olisiko samantien parempi odottaa 10-vuotis hääpäivää?

Tässä muutamia isoja onnistumisia ja ei ihan suunnitelmien mukaan menneitä juttuja häissämme. Onnistumisia on monesti vaikeampi suoraan jäljitellä, mutta muiden hääparien tekemät mokat voi sen sijaan välttää hyvällä suunnittelulla!

Mikä teidän häissänne meni yli odotusten? Entä mikä olisi voinut mennä paremmin?

Marja Kontiainen

Marja Kontiainen

Tahtoon perustaja.